Taide-lehden päätoimittaja Arja Elovirta pohtii työkseen visuaalista kulttuuria. Elovirta on toiminut mm. tutkijana ja taidehistorian assistenttina Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa valokuvasta ja outsider-taiteesta. Hän on toiminut myös Helsingin Sanomien kuvataidearvostelijana 1990-luvun alussa ja tehnyt televisiokäsikirjoituksia, joista laajin on Suomen taiteen historiasta kertova sarja Suomalaisia kuvia (1998). Elovirta oli myös mukana aloittamassa näyttelyvaihtokeskus Framen julkaisemaa englanninkielistä Frameworks-lehteä
Mielipaikkani on Kaapelitehdas. Siellä eri taiteen lajit, taiteen tekeminen ja esittäminen, instituutiot ja vapaat toimijat, korkea ja matala limittyvät mielenkiintoisesti keskenään. Alue ei ole viimeisen päälle sliipattu, pikemminkin rento ja arkinen, moneksi muuntautuva, ja suuresta koostaan huolimatta jopa intiimi.
Pekka Haavisto on entinen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri, joka sittemmin on luonut uraa yhtenä näkyvimmistä suomalaisista
kansainvälisen politiikan toimijoista. Hän on arvioinut sodan
aiheuttamia ympäristötuhoja YK:n ympäristöohjelman UNEP:in
palveluksessa Kosovossa, Serbia-Montenegrossa, Bosnia-Herzegovinassa,
Afganistanissa, Palestiinassa, Liberiassa ja Irakissa. Tällä hetkellä
hän toimii EU:n erityislähettiläänä Darfurin kriisialueella Sudanissa.
Haavisto on syntyperäinen helsinkiläinen, käynyt koulua Munkkivuoressa. Nykyisin Pekka Haavisto on Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.
Hänen toimintansa vaihtolehtien kustantajana 70-80-luvuilla on merkittävä osa suomalaisen kaupunkikulttuurin historiaa. Haavistolla on myös erityissuhde Pietariin, jossa hänen myötävaikutuksellaan järjestettiin ensimmäinen suomalais-venäläinen järjestöfoorumi, Yhteinen ympäristömme -konferenssi, vuonna 1992.
Vuonna 1999 Pekka Haavistoa haastateltiin Dodon julkaisemaan Moct-Silta-lehteen: http://www.pekkahaavisto.com/kansalaisliikkeesta.htm
Juha Huuskonen on mediataiteilija ja kulttuuriaktivisti jolla on näppinsä pelissä elektronisen taiteen Pikseliähky-festivaalissa sekä lukuisissa muissa poikkitieteellisissä ja –taiteellisissa tapahtumissa Suomessa ja ulkomailla.
Viime aikoina hän on toteuttanut taide- ja alkuperäiskansahankkeita Kolumbiassa. Miltä näyttää Medellinin kaupunkielämä nykytekniikan näkökulmasta? Miten uudet mediat ja teknologiat vaikuttavat kaupunkien kehitykseen? Tavoittaako taide urbaanin lattarielämän erilaiset rytmit?
Lempipaikkojani Helsingissä ovat puistot aurinkoisina ja kirpeinä syysaamuina ruskan aikaan.
Laura Kolbe on Euroopan historian professori Helsingin yliopiston historian laitoksella. Kolbe on tehnyt mm. kaupunkitutkimusta sekä kunnallispolitiikan eli paikallisen vaikuttamisen ja vallankäytön historian tutkimista. “Vain sen kautta voi ymmärtää miten poliittinen päätöksenteko ja hallinto kaupungissa toimivat”, sanoo Kolbe.Mielipaikkani on Tähtitorninmäki: Helsingin empirehorisontti avautuu, kaksi kirkkoa, meri edessä, puisto ja kulttuurimaisema, observatorio, vanhan Helsingin henki, historia läsnä, ihmisen kädenjälki.
Kuva: Mika Federley
Ympäristöministeriön yliarkkitehti Aila Korpivaaran työnä on asumisen ja kestävän kehityksen kysymykset. Millaiset ovat hyvän elinympäristön suunnitteluperiaatteet? Mitä on rakentamisen ekologisuus? Voiko valtio ohjata kestävään rakentamiseen ja miten?
Mielipaikkoja on useita, kaupunki täynnä, riippuen vuodenajasta, vuorokauden ajasta ja liikkumistavasta (kävellen, pyörällä, hiihtäen vai autolla), seurasta, mielialasta jne. Urbaanein mielipaikkani on Johanneksen kirkon tienoo. Se on alati elämää sykkivä, monipuolinen kivikaupunkimiljöö, jossa on asuntoja, kauppoja, puistoja, kouluja, työpaikkoja, ravintoloita, liikennettä, maastossa korkeuseroja ja sen seurauksena Helsingissä harvinaisia pitkiä näkymiä.
Anna Kortelainen on helsinkiläinen naistutkija ja taidehistorioitsija. Muun muassa Albert Edelfeltiä ja naisten hysteriaa tutkinut Kortelainen julkaisi viime vuonna teoksen Päivä naisten paratiisissa. Siinä kuvataan tavarataloja naisten ostokokemusten täyttymyksen paikkoina. Tavaratalot hemmottelevat, viettelevät ja palvelevat monenlaisia tarpeita. Ostokokemus rakentuu monista palasista, joista vain osa liittyy suoraan ostettavan tuotteen havaittaviin ominaisuuksiin. Erityisesti naisten kuluttajaroolia ivataan innokkaasti, mutta voisiko ostelun kääntää voitoksi? Miten valtamerien korallien kirkkaus ja sademetsien lintujen huuto voidaan yhdistää ostokokemuksiin?
Lempipaikkani Helsingissä on Brahen asukaspuisto Kalliossa. Se on elävä muistutus Kalliosta lapsiperheiden kotikaupunginosana: skidit vilistää niin kuin Kallion pihoilla ennen vanhaan, äidit kahvittelevat (eivät kylläkään paplarit päässä) ja kukkulan laella Aleksis Kiven jättikokoinen koulu suojelee koko kylää kuin linnanmuuri.
kuva: Pertti Nisonen
Ilkka Lakaniemi vaikuttaa suomalaiseen elinkeinoelämään EVA:n kumppanuusverkostossa. Päivätyökseen hän on johtaja Nokia Oyj:n Networks-yksikössä vastuualueenaan konvergenssi-analyysi ja markkinointi.
Kansainvälistyvä liike-elämä luo ainutlaatuista globaalia kuluttajuutta. Niin Lagosin slummeissa kuin New Yorkin pilvenpiirtäjissäkin asiat hoidetaan mobiiliteknologialla. Kuinka ekologiset viestit voidaa yhdistää kansainväliseen bisnekseen? Miten helsinkiläinen voi ostoksia tehdessään tuntea olevansa päätöksentekijä ja globaaleiden uhkien torjuja?
Mika Mannermaa on tulevaisuudentutkija, joka työskentelee omassa Future Studeis Mannermaa -yrityksessään. Hänen mukaansa tulevaisuus yllättää aina. Näinä nopeiden muutosten aikana erityisen aina. Yllätyksistä kuitenkin selviää, jos on valmistautunut niihin. Se edellyttää aktiivista asennetta tulevaisuuteen, tulevaisuuden hallintaa.
Mannermaa puhuu seminaarissa globaaleista tulevaisuuden uhkista ja siitä miten ratkaisuihin on nyt paljon paremmat edellytykset kuin aiemmin. Tiedämme ja tunnemme maailman eri kolkat ja niiden ihmiset paremmin kuin koskaan. Siksi meidän on myös helpompi etsiä yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä ratkaisuja.
En ole helsinkiläinen, mutta olen siellä jatkuvasti käynyt. Ensin poliittisena aktivistina, sittemmin mm. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran asioissa, nyt jo pitkään työasioissa. Cafe Aalto Akateemisessa, on muuten paikka, johon ajaudun lähes joka kerta, kun kävelen ympäri Helsingin keskustaa. Eli j os pitää mainita vain yksi lempipaikka Helsingistä, se on Akateeminen kirjakauppa. En läheskään aina osta mitään, usein vain selailen kirjoja ja aistin tunnelmaa.
Hip-Hop Activist/Media Assassin, Rap-artisti ja radiojuontaja Karri Miettinen eli Paleface on tämän hetken näkyvimpiä mustan rytmimusiikin sanansaattajia Suomessa. Teräväsanainen Miettinen tuntee hyvin pohjois-amerikkalaisen nykykulttuurin ja kommentoi tarvittaessa myös yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Paleface-nimen Miettinen hankki vaihto-oppilasvuotenaan Yhdysvalloissa. Hämeenlinnasta kotoisin oleva Miettinen asuu nykyisin Helsingissä.
Jenni Reuter on arkkitehti, joka on toteuttanut Senegalin pääkaupungin Dakarin liepeille Rufisqueen Naistentalon yhdessä Saija Hollménin ja Helena Sandmanin kanssa.
Kun naiset muuttavat maalta kaupunkiin ja pääsevät uuteen urbaaniin elämänpiiriin, miten he selviytyvät? Miten esikaupunkiin pystytetty julkinen rakennus symboloi naisten yhteishenkeä? Millaisia sosiologisia, ekologisia, esteettisiä ja tilallisia havaintoja tekee suomalainen arkkitehti Senegalissa?
Rakkain paikkani Helsingissä on horisontin äärellä...
Laulaja-lauluntekijä Pekka Ruuska on tehnyt lauluja 1970-luvulta lähtien ja toimii nykyisin Warner Music Finland Oy:n kotimaisen tuotannon päällikkönä. Suomalaiset tuntevat hänet ennen kaikkea laulusta Rafaelin enkeli, joka syntyi Pariisissa huhtikuussa 1989. Teksteissään Pekka Ruuska havannoi lähiympäristöään ja kertoo havaintonsa pieninä kuvina ja tarinoina, joista on tunnistettavissa elämän suurempiakin linjoja.
Lempipaikka Helsingissä on merellä kaupungin edustalla, josta näkyy kauniisti kauppatorin seutu.
Anni Sinnemäki on näkyvimpiä suomalaisia nuoria poliitikkoja. Alppilalainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu ajaa sinisellä Tunturi-pyörällä ja pitää Jaan Krossin ja Italo Calvinon kirjoista. Kesän 2006 lopulla Sinnemäki oli Helsingin valtuustossa tekemässä aloitetta kansallispuiston perustamiseksi Sipoonkorpeen. Kansanedustajakaudellaan Sinnemäkeä on eniten riiponut päätös ydinvoiman lisärakentamisesta. Energiankulutusta olisi hillittävä ja uusiutuviin satsattava, mutta Suomen suunta näyttää olevan toinen.
Sinnemäen lempipaikka voisi olla vaikka Uunisaari. Vuonna 2003 jukaistussa runokokoelmassaan hän kirjoittaa näin:
Uuni saari
suuni kaari kääntyy hymyyn
selkäni on märkä hiestä
katson tuota miestä
jota rakastan
Arkkitehti Kaarin Taipale on viime vuosien keskeisimpiä toimijoita
kansainvälisen ympäristöpolitiikan alalla. Hän toimi 2000-luvun alussa
kuntie maailmanjärjestö ICLEI:n puheenjohtajana ja edusti tällöin
paikallishallintoa lukuisissa korkeantason tapahtumissa. Nykyisin hän
toimii vapaan tutkijana, jonka erikoisaloina ovat globalisaatio,
paikallisuus ja kaupunkien kestävä kehitys.
Ennen kansainvälistä uraansa Kaarin Taipale toimia keskeisissä rooleissa Helsingin rakennetun ympäristön kehittämisessä. Hän johti virastopäällikkönä kaupungin rakennusvalvontaa ja oli arkkitehtuurikritiikin keskeisen suomalaisen foorumin Arkkitehti-lehden päätoimittaja.
Rakastan Helsingissä erityisesti korkeita paikkoja, joilta näkyy meri. Mielipaikkani onkin Meilahden kalliot. Siellä on hyvä keskittyä yksityisiin ajatuksiin horisonttiin katsellen.
Kaarin Taipaleen alustuksen otsikko Megapolis 2021 -tapahtumassa on "Kestävä kaupunki - poliittisen tahdon asia". Taipaleen ajatuksiin voi tutustua myös hänen "More red than green"-blogissaan: http://kaarintaipale.blogspot.com
Teppo Turkki on journalisti ja mediatutkija, joka työskentelee tällä
hetkellä Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADEn
johtajana.
Mitkä ovat ubiikkiyhteiskunnan mahdollisuudet parantaa ihmisten elämänlaatua
kaupungeissa? Miten urbaani renessanssi auttaa ratkaisemaan globaaleja
ympäristöongelmia? Miten saadaan aikaiseksi kierrätysyhteiskunta? Nämä
kaikki kysymykset liittyvät kiinteästi Tokioon, missä Teppo Turkki on
toiminut tutkijana ja seurannut maan viimeaikaista kehitystä.
Lempipaikkani Helsingissä on ehdottomasti Hietaniemen haustausmaa.
kuva: Liisa Valonen
Arkkitehti Kai Wartiainen on yksi viime vuosikymmenten tunnetuimpia ja näkyvimpiä suomalaisia arkkitehtejä. Hänen visioistaan ovat syntyneet niin HTC-rakennukset Ruoholahdessa kuin Kampin keskuksen bussiterminaalikin.
Wartiainen asuu nykyisin Tukholmassa, jossa hän on toiminut Kungliga Tekniska Högskolanin kaupunkisuunnittelun professorina. Tällä hetkellä Wartiainen työskentelee Evata World Widen luovana johtajana. Evata on Suomen suurin ja kansainvälisin arkkitehti- ja sunnittelutoimisto, jolla on toimipiste mm. Pekingissä.
Lempipaikkani - nykyisen kotipaikkani Tukholman jälkeen - on Johanneksen kenttä Helsingissä: pää takakenossa silmät naulittuna jalkapalloon ja taustalla ympäröivien rakennusten kattomaisema.
Seppo Vepsäläinen on Helsingin kaupungin liikennelaitoksen eli HKL:n pitkäaikainen suunnittelujohtaja, joka jäi eläkkeelle elokuussa 2006. Vepsäläinen on vuosikymmenien ajan perehtynyt kaupunkiliikenteen suunnitteluun ja on yksi Suomen arvostetuimpia joukkoliikenteen moniottelijoita ja puolestapuhujia.
Vepsäläinen korostaa liikennejärjestelmäratkaisujen merkitystä kaupunkien kehityksen ohjaajina. Joukkoliikennekaupunki ja autoliikennekaupunki ovat hyvin erilaiset rakenteeltaan ja vaikutuksiltaan. Kaupunkiseuduilla on mahdollisuudet kehittyä kumpaan tahansa suuntaan.
Lempipaikkani Helsingissä on Suomenlinna, jossa liikenteen äänet ovat yllätykselliset ja rauhallinen maisema hyvässä kontrastissa sotaisten lavastusten kanssa.